13-vuotiaana yritin kirjoittaa oman Sheriffi-romaanin matkimalla
parhaimpia lukemiani länkkäreitä. Sain kirjoitettua yhden kappaleen,
missä kuvailtiin kaupungin autiota katua, tuulepesiä ja saluunan oven
narinaa. Vaikka kirjoittamiseni tyssäsi tuolloin alkuunsa,
jäi mieleeni kytemään ajatus kirjan kirjoittamisesta. En
kuitenkaan tehnyt asialle mitään seuraavaan viiteentoista vuoteen.
Hakeuduin opiskelemaan teatteria Tampereen yliopiston silloiselle
draamalinjalle ja keskityin opinnoissani lopulta dramaturgiaan.
Kirjoittamiseni onkin keskittynyt suurimmaksi osaksi draamaan.
Ajattelin kuitenkin mielessäni, että jossain vaiheessa alan kyllä
suoltaa myös proosaa. Ajatuksestani huolimatta en tehnyt asialle
mitään. Sitten tuli syksy 2001, jolloin tajusin täyttäväni piakkoin
30-v. Sitä kauhua. Tein hädissäni lupauksen, että kirjoittaminen
tosissaan alkaa nyt heti, tai muuten en saa mitään aikaiseksi.
Suunnitelma näytti toimivan. Kirjoitin ensimmäisen proosastoorini Kansanvalistusseuran kilpailuun Tarinoita kielten oppimisesta, johon lähetetyistä teksteistä julkaistiin Kielivuori-niminen kokoelma. Sain tekstini kirjaan ja intoa onnistumisestani. Seuraavaksi sain pari novelliani Reviiriin ja
seuraavana vuonna voitin Pirkanmaan kirjoituskilpailun proosasarjan.
Kaikki tämä tapahtui lyhyessä ajassa, olin tietenkin tohkeissani ja
ajattelin, että tässähän julkaistaan kohta oma kirja että heilahtaa.
Kokoelmaa kirjoittaessani törmäsin tietenkin pian vaikeuksiin. Huomasin
osaavani kirjoittaa vain yhdenlaisia ihmisiä, joilla on melkein
samanlainen ääni. Myös novellieni rakenne toistui kerta kerran jälkeen
lähes samana. Ne ovat kaikessa yllätyksellisyydessään yllätyksettömiä.
Tajusin, että minun pitää harjoitella paljon ja oppia. Olen vielä niin
laiskuuteen ja mukavuuteen taipuvainen, että en tahtoisi
kirjoittaa mitään ylimääräistä. Vasta äskettäin sain itseni
ymmärtämään, että esimerkiksi novelleja on syytä kirjoittaa enemmän
kuin olen kokoelmaan itse ajatellut mahduttaa. Hyvältä tuntuu se, että Ryhmään päässyt novellini rakenteeltaan, maailmaltaan ja kertojaääneltään minulle uusi.
Lupaan olla tästä lähtien ahkerampi.
maanantai, 14. marraskuu 2005
Kommentit