Viikonloppu, vihdoinkin. Olen työviikon jäljiltä kuin tapettu mato.
Onneksi saan olla kaksi päivää kotona ja tehdä rästihommia kaikessa
rauhassa. Tärkeimpänä on Ulvovan myllärin näyttämökuvan
suunnittelu, johon en ole jaksanut panostaa yhtään. Alankin tehdä sitä
heti tämän jälkeen. Pitäisi myös kirjoittaa kaksi apuraharaporttia,
taidetoimikuntaan ja Kulttuurirahastoon. Apurahoja on kiva saada, mutta
jälkityötä ei viitsisi tehdä millään.
Taidetoimikunnan
apurahaselvityksen laatiminen ei edes kuuluisi minulle, vaan
prokkiksen tuottajaharjoittelijoille, mutta kun ne ovat urpoja, ettei
niille voi antaa sitä hommaa. Miksi piti alkaa ajatella niitä kahta?
Nyt ärsyttää taas.
Opiskellakin voisi ja kirjoittaa ja
ulkoilla. Mietin illalla kahta novelliani, jotka pitäisi varmaan
yhdistää. Niissä kuvataan sama tarina kahdesta näkökulmasta. Toisessa
on keskiössä syömishäiriöinen nainen ja toisessa epäluotettava
puhelinmyyjä, johon nainen rakastuu. Ideana on kuvata naisen kautta,
kuinka toisen ihmisen luonteen ja tarkoitusperät voi käytöksen
perusteella tulkita täysin väärin. Nainen luulee, että puhelinmyyjä on
hyvä ihminen. Välillä päästään miehen ajatuksiin ja nähdään, että hän
on kaikkea muuta kuin mitä nainen ajattelee. Novellissa kuvataan myös,
kuinka molempien henkilöiden ote arjesta lipeää viikon aikana. Pitää
siis saada nuo kaksi stooria yhteen.
perjantai, 18. marraskuu 2005
Kommentit